#yhteiskunta #häpeä #tabu

Pahvinaamari- näyttely pystytetty & todella kovia ja syviä keskusteluja käyty näyttelytilassa — aihehan näyttelyssä on rankka, lapsuuden traumat ja niitä seuranneet olotilat ja mielenterveyden oireet: pohjana omat kokemukset, nuorten kanssa käymäni keskustelut ja heiltä saamani kirjeet kahden vuoden ajalta, jonka oun kampanjoinut koulukiusaamista vasttaan: kiertänyt yläkouluissa puhumassa koulukiusaamisesta ja mm. sen vaikutuksista #mielenterveys

”Onpa hurja näyttely” > palaute – Niin. Tabujahan nämä aiheet edelleenkin osittain Suomessa on, koulukiusaaminen lakaistaan täysin joissain kouluissa maton alle, että KOULUN IMAGO SÄILYY- SIIS MITÄ- (ja KYLLÄ, Tämän olen Omin silmin nähnyt) ja mielenterveyden ongelmien kanssa taistelevia nuoria vähätellään eikä oteta vakavasti (hullun leima lyödään helposti erityisesti nuorten naisten otsaan—saman leiman sain itsekin 2013 kun sairastuin #sairas #yhteiskunta): KUN psykiatri toteaa nuorelle ”Otat vain kupin teetä ja ajattelet positiivisesti”, niin siis MITÄ h***vettiä

Niin. ”Onpa hurja näyttely” — kukkia ja perhosia ette minun taiteessa tule näkemään (vaikka minussa kasvotusten kyllä )- kun voin taiteen kautta kasvattaa tietoisuutta siitä, miten meillä täällä oikeasti menee ja mitä täällä tapahtuu- niin sen todellakin teen — #hyvinvointiyhteiskunta

#mielenterveydenongelmat #traumat

Pidetään toisista huolta, ollaan läsnä

Miksi taiteilijat tekevät omakuvia??

Olen törmännyt monesti varsinkin ei taiteilija-tallaajien pohtivan taiteilijoiden omakuvia & miksi niitä tehdään.

Tätä pohdin itse asiassa itsekin vielä muutama vuosi sitten, kun olin ”vain” esiintyjä/näyttelijä enkä ollut vielä tehnyt stillejä teoksia ( joita aloin muuten tekemään ns. koronan pakottamana, kun esiintymiset peruuntui- että pystyin jatkamaan työtä varjotaiteen parissa. And now I <3 it! )

NIIN mutta asiaanasiaan Miksi taiteilijat tekevät omakuvia?

”Omakuva on paitsi kuva fyysisestä sinusta, se kertoo yleensä myös jotain sisimmästäsi, ajatuksistasi, luonteestasi tms. Omakuvalla taiteilija haluaa kertoa ulkomuodon lisäksi myös persoonallisuudestaan. Omakuva voi olla realistinen tai täysin abstrakti tai jotain siltä väliltä. ” Näin kertoilee google ja hyvin kertoileekin tällä kertaa- näinhän se on.

Omalla kohdalla olen huomannut, että omakuvia on alkanut syntymään, kun olen alkanut tulla sinuksi omien eri puolien kanssa (ja myös koittujen einiinhyvien- kokemusten kanssa): näitä puolia/kokemuksia on helpompi tuoda esiin omakuvan kautta kuin esimerkiksi kirjoitellen tai puhellen, mm. yhteiskunnan luomien/ yhteiskunnassa vallitsevien käsitysten ja uskomusten takia, tai ihmisten (paljon) tekemän lokeroinnin vuoksi.

Itse sanon kaikelle lokeroinnilla NO NO. Menneen kauden heiniä #solastseason

Varsinkin moni taiteilijasielu tietää varmasti olotilan, kun alkaa työstämään jottain ja ei vain lähde. Tai että työstämiseen meneekin paljon enemmän aikaa, kun olet aatellut, koska lähtee, mutta mikään mitä teet, ei miellytä tai ei näytä yhtään siltä, mitä olit ajatellut.

#itsekriittisyys #perfektionismi #suorittaminen

Ja loppujen lopuksi kaikki itsekriittisyys aiheuttelee sen, että jumitut entistä enemmän ja olet entistä itsekriittisempi. Väkevä noidankehä.

On se ihmismieli vallan älytön kapistus.

Täällä onpi ollut käynnissä ensimmäisen isomman (ja itselle hyvinni tärkeän) varjonäyttelyn kokoamisen raju tuuminta & rakentaminen. Varjokuvia on tullut rakennettua ranne vääränä ja matka on ollut melkoisen takkuileva, erikoinen ja ruoskantäyteinen- itsekriittisyys on ollunna niin vahvaa ja armotonta, että huhhuh ja hyhhyh — (näyttely on siis vasta marraskuussa, van kun sitä mm. esiintyy ja opettaa myös, niin on taottava, tai yritettävä takoa, kun pysttyy ja aivot on tanassa)

Vasta parin kuukauden ajan, kun oun tehnynnä satoja harjotuksia ja meditaatioita armollisuuteen, itsekriittisyyteen ja suorittamiseen liityen, on alkanut lähteä. Ja kaiken rämpisen jälkeen Se tunne on aika uskomaton <3 (laitan tännekin loppuun linkin yhteen , suorittamiseen liityvään meditaatioon, mikä on auttanut minua paljon)

Mutta niin kai se on, jotta jos ei kiinnostaisi ja kaikki kelpaisi tyyliin ”van se välttää” (niinku Kuhmossa on tapana sanailla) ei kai se sitten olisi niin tärkeää

#taide #elän #elossa

Silti sitä armollisuutta ihteä kohtaan voisi kyllä opetella ruoskan heiluttelun välissä.
On se aika tärkeää

Armollisuutta siis ihteä kohttaan ja hymyä, ja vähän tähtipölyähi kaikille kevään poluille.

Muutin Lappiin Kemijärvelle vuonna 2024. Sosiaalisena höpöttelijänä tapani on ollut kierrellä ympäri Kemijärveä ja jututtaa eri- ikäisiä kemijärveläisiä kemijärveläisyydestä. Yllättäen marraskuussa -24 Kemijärven kaupunki pyysi minua osallistamaan kemijärveläisiä nuoria varjotaiteen pariin, että kemijärveläisten nuorten ajatukset & ääni saataisiin jotenkin näkymään ja kuulumaan. Niinpä otin varjosalkkuni ja viipotin vierailemaan Hillatien kouluun! Let´s go!

Kemijärven Hillatien koulussa pääsin työhelemään 7. ja 9. luokkalaisten kanssa. Tuntien ja rakennettavien varjokuvien aiheeksi otettiin Kemijärvi ja kemijärveläisyys. Lähdimme pohtimaan nuorten kanssa mitä on kemijärveläisyys; millainen on kemijärveläinen; mitä Kemijärvellä on; mikä on hyvää; missä olisi parannettavaa.

Tavoitteenani oli huomioida jokaisen nuoren mielipide ja ajatus, ja näin selvittää mitä nuoret oikeasti miettivät. Ei kiiltokuvakerrontaa tai vain hyvään keskittyviä kysymyksiä pohdittavaksi vaan nuoret saivat rakentaa ajatuksensa varjotaiteen muotoon juuri sellaisina kuin kukin nuori aiheen näki, koki ja ajatteli. Yhteisten päivien aikana syntyi hienoja keskusteluja, kommentteja ja varjokuvia!

TÄÄLÄ EI OO MITÄÄ

Jos kuljeskelit Kemijärven Taivaan tulien aukion liepeillä joulu- tammikuun aikana ja näit tyhjän liiketilan ikkunassa kyltin TÄÄLÄ EI OO MITÄÄ. Tämän totesi tunneilla eräs nuori. 30 minuuttia kyseinen nuori vain istui paikoillaan ja toisti minulle uudestaan ja uudestaan ”Mutta kun täällä ei ole mitään, niin mitä minä rakennan!?” Totesin, että rakenna tuo tuntosi, että täällä ei ole mitään. Ja niin hän teki, ja tarkkaan tekikin. Huomasin, että hänelle oli hyvin tärkeää saada ajatuksensa Kemijärvestä esiin. Ja näin valitettavasti koki moni muukin nuori: että kemijärvellä ei ole nuorille mitään, ei toimintaa tai tapahtumia.

Ikkunassa seisoo myös mm. ihmishahmo, johon on kirjailtu teksti ”itsekäs”. Kyseisen työn tehneet nuoret kirjoittivat: ”Itsekkyys huokuu kemijärveläisistä lähes joka tilanteessa, sekä vanhoista että nuorista”.

TÄÄLÄ O KAIKKI

Keskusteluissa nuorten kanssa esiin nousi ja varjokuviksi rakentui pienen pohdinnan jälkeen myös paljon hyviä asioita, mitä meillä täällä Kemijärvellä on. Varjokuviksi muuntui muun muassa Kemijärven luonto; lumipallonheittokisa sekä ralli-tapahtuma.  Moni nuori tuumi, että onhan meillä Kemijärvellä toisaalta vaikka mitä, kaikki ja kaikkea.

Nuorten sekä vanhempienkin paikallisten tarinoista inspiroituneena sekä nuorten teoksia tukemaan rakensin vielä itse muutamia varjokuvia nuorten teosten joukkoon, ja niin syntyi yhteisöllinen Kaikki / Ei mitään- varjoteosten kokonaisuus.

Palautetta varjojen toivottomuudesta

Teoksia oli nähtävillä Kemijärvellä Taivaan tulien aukion liikehuoneistojen näyteikkunoissa parin kuukauden ajan. Oli mielenkiintoista seurailla ihmisten reagointia ja kommentointia varjoteoksiin liittyen. Teoskokonaisuutta kiiteltiin paljon: miten se piristi kaupunkikuvaa, mutta kantautuipa korviini negatiivisempaakin palautetta. Kuulin, että osaa oli häirinnyt Täälä ei oo mitää- kyltti, joka oli kuulemma ”Liian voimakas” ja ”Luo toivottomuutta”.

Minulle tärkeimpiä asioita työssäni on se, että kun käsittelen nuorten kanssa erilaisia aiheita, nuorten näkemykset, ajatukset ja mielipiteet myös tuodaan esille juuri sillä tavalla ja sellaisina kuin nuoret mielipiteensä esittävät tai toteuttavat. Vain näin me voimme minusta kuunnella nuoria ja nähdä oikeasti nuorten tunnot ja olot.

Kun joku nuori oikeasti kokee suurta toivottomuutta kemijärveläisyydestä, asuinpaikastaan, kotikunnastaan, niin minusta kannattaisi ennemmin keskittyä pohtimaan, mitä voimme tehdä, että näin ei olisi kuin käyttää energiaa närkästyneeseen pohdintaan, kuinka nuoren taideteos loi toivottomuutta kaupunkikuvaan.

Ja ehkäpä tuo toivottomuus oli hyvä nähdä- jospa se herättelisi niitä, jotka voivat asioita kehittää.