TÄYDELLINEN nainen – karua totuutta ja sarkasmia
#yhteiskunta #häpeä #tabu
Pahvinaamari- näyttely pystytetty & todella kovia ja syviä keskusteluja käyty näyttelytilassa — aihehan näyttelyssä on rankka, lapsuuden traumat ja niitä seuranneet olotilat ja mielenterveyden oireet: pohjana omat kokemukset, nuorten kanssa käymäni keskustelut ja heiltä saamani kirjeet kahden vuoden ajalta, jonka oun kampanjoinut koulukiusaamista vasttaan: kiertänyt yläkouluissa puhumassa koulukiusaamisesta ja mm. sen vaikutuksista #mielenterveys
”Onpa hurja näyttely” > palaute – Niin. Tabujahan nämä aiheet edelleenkin osittain Suomessa on, koulukiusaaminen lakaistaan täysin joissain kouluissa maton alle, että KOULUN IMAGO SÄILYY- SIIS MITÄ- (ja KYLLÄ, Tämän olen Omin silmin nähnyt) ja mielenterveyden ongelmien kanssa taistelevia nuoria vähätellään eikä oteta vakavasti (hullun leima lyödään helposti erityisesti nuorten naisten otsaan—saman leiman sain itsekin 2013 kun sairastuin #sairas #yhteiskunta): KUN psykiatri toteaa nuorelle ”Otat vain kupin teetä ja ajattelet positiivisesti”, niin siis MITÄ h***vettiä
Niin. ”Onpa hurja näyttely” — kukkia ja perhosia ette minun taiteessa tule näkemään (vaikka minussa kasvotusten kyllä )- kun voin taiteen kautta kasvattaa tietoisuutta siitä, miten meillä täällä oikeasti menee ja mitä täällä tapahtuu- niin sen todellakin teen — #hyvinvointiyhteiskunta
#mielenterveydenongelmat #traumat
Pidetään toisista huolta, ollaan läsnä
Olen törmännyt monesti varsinkin ei taiteilija-tallaajien pohtivan taiteilijoiden omakuvia & miksi niitä tehdään.
Tätä pohdin itse asiassa itsekin vielä muutama vuosi sitten, kun olin ”vain” esiintyjä/näyttelijä enkä ollut vielä tehnyt stillejä teoksia ( joita aloin muuten tekemään ns. koronan pakottamana, kun esiintymiset peruuntui- että pystyin jatkamaan työtä varjotaiteen parissa. And now I <3 it! )
”Omakuva on paitsi kuva fyysisestä sinusta, se kertoo yleensä myös jotain sisimmästäsi, ajatuksistasi, luonteestasi tms. Omakuvalla taiteilija haluaa kertoa ulkomuodon lisäksi myös persoonallisuudestaan. Omakuva voi olla realistinen tai täysin abstrakti tai jotain siltä väliltä. ” Näin kertoilee google ja hyvin kertoileekin tällä kertaa- näinhän se on.
Omalla kohdalla olen huomannut, että omakuvia on alkanut syntymään, kun olen alkanut tulla sinuksi omien eri puolien kanssa (ja myös koittujen einiinhyvien- kokemusten kanssa): näitä puolia/kokemuksia on helpompi tuoda esiin omakuvan kautta kuin esimerkiksi kirjoitellen tai puhellen, mm. yhteiskunnan luomien/ yhteiskunnassa vallitsevien käsitysten ja uskomusten takia, tai ihmisten (paljon) tekemän lokeroinnin vuoksi.
Itse sanon kaikelle lokeroinnilla NO NO. Menneen kauden heiniä #solastseason
Varsinkin moni taiteilijasielu tietää varmasti olotilan, kun alkaa työstämään jottain ja ei vain lähde. Tai että työstämiseen meneekin paljon enemmän aikaa, kun olet aatellut, koska lähtee, mutta mikään mitä teet, ei miellytä tai ei näytä yhtään siltä, mitä olit ajatellut.
#itsekriittisyys #perfektionismi #suorittaminen
Ja loppujen lopuksi kaikki itsekriittisyys aiheuttelee sen, että jumitut entistä enemmän ja olet entistä itsekriittisempi. Väkevä noidankehä.
On se ihmismieli vallan älytön kapistus.
Täällä onpi ollut käynnissä ensimmäisen isomman (ja itselle hyvinni tärkeän) varjonäyttelyn kokoamisen raju tuuminta & rakentaminen. Varjokuvia on tullut rakennettua ranne vääränä ja matka on ollut melkoisen takkuileva, erikoinen ja ruoskantäyteinen- itsekriittisyys on ollunna niin vahvaa ja armotonta, että huhhuh ja hyhhyh — (näyttely on siis vasta marraskuussa, van kun sitä mm. esiintyy ja opettaa myös, niin on taottava, tai yritettävä takoa, kun pysttyy ja aivot on tanassa)
Vasta parin kuukauden ajan, kun oun tehnynnä satoja harjotuksia ja meditaatioita armollisuuteen, itsekriittisyyteen ja suorittamiseen liityen, on alkanut lähteä. Ja kaiken rämpisen jälkeen Se tunne on aika uskomaton <3 (laitan tännekin loppuun linkin yhteen , suorittamiseen liityvään meditaatioon, mikä on auttanut minua paljon)
Mutta niin kai se on, jotta jos ei kiinnostaisi ja kaikki kelpaisi tyyliin ”van se välttää” (niinku Kuhmossa on tapana sanailla) ei kai se sitten olisi niin tärkeää
#taide #elän #elossa
Silti sitä armollisuutta ihteä kohtaan voisi kyllä opetella ruoskan heiluttelun välissä.
On se aika tärkeää
Armollisuutta siis ihteä kohttaan ja hymyä, ja vähän tähtipölyähi kaikille kevään poluille.