Liekki varjotaidetta kohtaan roihahti ilimoille hyvin vahvasti ja välittömästi vuonna 2007, kun tutustuin puolalaisten varjogurujen opissa varjoteatteriin- se oli ns. rakkautta ensi hetkestä lähtien!

Nyt ja tässä hetkessä olen luonut ja kehittänyt 18 vuoden ajan omannäköistä tyyliäni esiintyjänä ja teostekijänä varjotaiteen parissa kokeillen, etsien ja löytäen.

Varjoteatteri- termi on vaihtunut varjotaide-termiin, sillä esiintymistyylini on muotoutunut enemmänkin performatiiviseksi tulkitsemiseksi teatterin ja näyttelemisen sijaan.

Pyrin luomaan jokaiseen esitettävään teokseen varjomaailman siten, että olen osa kokonaisuutta itsenäni: vaikka luon ja rakennan itselleni joka kerta hieman erilaisen lavaolemisen, hahmon, luon kaiken itseni kautta vain vahvistaen jotain minussa olevaa puolta, näyttelemättä.

Omaleimaiseksi luonnehditun esittävän varjotyylini ydin muodostuu varjokuvien skaalamuutoksista; värien ja mustavalkoisuuden vuorottelusta sekä esiintyjän ja varjokuvien välisestä vuoropuhelusta sanattomuudessa.

Annan varjokuvien puhua ja puhutella- luon varjokuvien avulla sekä niiden kanssa moniulotteisia maailmoita, jotka kukin katsoja tuntee, kokee ja näkee tavallaan kyseisessä hetkessä. Pyrin lisäämään esitystaiteeseen aina useita ulottuvuuksia pienin, käsikirjoitusvaiheessa tarkkaan mietityin yksityiskohdin luodakseni mahdollisimman monia kosketuspintoja mahdollisimman monille kokijoille. 

Hyppysissäni on syntynyt yli 600 varjokuvaa, -hahmoa ja -elementtiä: tiettyä teosta varten toteutettavat kuvat, hahmot ja elementit muotoutuvat ja rakentuvat hiljalleen teoksen käsikirjoitusvaiheessa sekä harjoitusten myötä protohahmoista varsinaisiin esityksessä käytettäviin muotoihinsa.  

Tällä hetkellä pääpaino työssäni varjotaiteilijana esiintymistaiteen lisäksi on varjoteosten sekä -installaatioiden toteutuksessa.

Olen toteuttanut teoksia muun muassa Kajaanin linnanraunoille sekä tyhjien liikehuoneistojen ikkunoihin. Näyttelyiden ja installaatioiden toteuttamisessa minua kiehtovat erityisesti juuri perinteisestä poikkeavat näyttelytilat, jotka luovat kokonaisuuteen jo itsessään jonkin lisän tai tunteen- voisiko sanoa, että inspiroivat outoudellaan eivätkä ole niin itsestään selviä.

Epätäydellisyys on kaunista. Niin taiteessa kuin elämässä yleensäkin.

Varjotaiteilija? Teet siis lampun varjoja? Kysyttiin minulta Lapissa hetki sitten. Heh, ja huh 😀

Noh, se kertonee jotain varjotaiteen tunnettavuudesta Suomessa. Sitäkin suuremmalla innolla, ilolla ja sisulla jatkan tätä uskomatonta matkaa (niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin)  varjotaiteen parissa, kenties pioneerinä mitä kuulen sanottavan <3 – että mahdollisimman monet ihmiset voisivat nähdä, kokea ja tuntea varjotaiteen taianomaisuuden & voiman

Iskikö yhteistyöidella? Soitahan tokkiisa tai laita mailia- kehitellään! <3

paula.vilmi@gmail.com / 045 6512 118