Ja heti alkuun tiedoksi niille, jotka eivät ole olleet kuhmolaisten kanssa tekemisissä: KA on ilmaisu, jota me kuhmolaiset käytämme paljon ja se tarkoittaa ei mitään. Sillä voi esimerkiksi aloittaa minkä vain lauseen tai jos ei ole mitään sanottavaa voi todeta KA. Hyvin monikäyttöinen termi siis. Toinen samanmoinen on VAN. Eli jos näitä vilahtelee kirjoituksissani, älä hämmenny. Luultavasti ajatukseni on vain katkennut tai minulla ei ole mitään järkevää sanottavaa.

Tämä on siis ensimmäinen blogikirjoitukseni. Hieman yliaktiivisena ihmisolentona päässäni laukkasi tuhat ja yksi ideaa siitä, millä blogini aloitan ja kirjoitin noin 20 eri kirjoitusta. Teatteriinhan sen on liityttävä, koskapa teatteri on ollut 6- vuotiaasta intohimon kohteeni ja nyt ammattini.

Paula 6- vuotta. Kikkana esiintyminen oli usein osa päivieni sisältöä.

Minä 6 vuotta. Kikkana esiintyminen oli usein osa päivieni sisältöä, kun isä osti minulle Kuhmon Shelliltä Kikka3- kasetin.

Sievistely suohon!

Mieleeni tuli kirjoitus, itse asiassa julistus, jonka kirjoitin, kun sain viime vuonna Vuoden nukketeatteriteko-21 tunnustuksen ja ”julistuksen” kirjoittaminen on aina tunnustuksen saaneen heiniä. HUHHUH! Nukketeatteri mainittu,  julistus mainittu- haiseeko kuivalle? VAN eläpä vielä luovuta, tästä tämä vasta alkaa! Jos seurailet menoani, saatat huomata, että nukke- ja varjoteatteri voivat olla myös pirun RockSuomessa mielikuvat vain ovat edelleen melkoisen suppeita ja pinttyneitä.

Aion kirjoitella blogissa myös  teatterimaailman karummista puolista- kaikki kokemukset ja tunteet suodattamatta. Täällä tulee siis näkymään myös paskoja fiiliksiä ja huonoja valokuvia, mutta sitähän elämä välillä on. Liian usein nykymaailmassa näytetään vain parhaat puolet tai asioita sievistellään. Se ei ole minun juttu.

Van nyt se julistus!

Nukketeatterijulistus 2023

Valkoinen varjokangas heilahtelee, taskulamput välähtelevät ja paperiveitset työstävät tarkasti varjohahmoja. Keskittyminen ja innostus paistavat nuorten olemisesta. Varjointo on jälleen tartutettu. Ja kohta saan hypätä lavalle esiintymään. Jännittää raivokkaasti, mutta samaan aikaan leijun jossain unelmien keskipisteessä.

Miten inspiroivaa onkaan nähdä joku, joka oikeasti rakastaa työtään. Sitä näkee niin harvoin. Kun katson sinua, herää toivo, että voin itsekin löytää työn, josta oikeasti tykkään.” Toteaa yksi nuori varjokurssin meiningeissä. Silmä vuotaa hetken.

Etsi ja löydä oma tie – se voi olla rankkaakin, mutta kannattaa!

Olen aina kulkenut omia teitäni ja tehnyt työkseni (sekä elämässä muutenkin) juuri sitä, mitä olen intohimoisesti halunnut. Elämä on aivan liian lyhyt tuhrattavaksi sellaisen parissa, mikä ei inspiroi ja tuo edes pientä kutkuttavaa fiilistä. Onhan se nyt mahtavampaa juhlia seitsemänä päivänä viikossa kuin vain kahtena. ” Elämän sisältö ja mielekkyys on tässä ja nyt, ei niin, että viisi päivää viikossa kärsitään, kaksi juhlitaan. ” -Edu Kettunen 

Ennemmin mutkainen & jännittävä tie kuin suora ja tylsä

Tie tässä ammatissa on toki ollut välillä myös hyvin mutkainen. Kun tekee töitä oman pään ja ideoiden kanssa, sitä vajoaa helposti myös syviin vesiin. Ahdistuu, menee niin sanotusti patukaksi- kasaan ja kuoreen, syvälle omiin karvoihin ja käpertyy epävarmuuksiinsa. Mutta toisaalta mietin, että jos aina olisi vain helppoa, olisi aika tylsää. Helppo on tylsää ja tylsyys jumittaa. En tahdo jumiutua vaan kokea asioita, onnistua ja epäonnistua, nauraa ja itkeä- se on minusta elämää. ” Se oli hauska ja kiemurteleva tie. Se teki mutkia ja hypähdyksiä joka suuntaan, ja toisinaan se meni solmuun itsensä kanssa vain pelkästä ihastuksesta. Sellaisella tiellä kulkemiseen ei väsy. Sellaista tietä tulee luultavasti pikemmin perille kuin suoraa ja ikävää. ”  -Muumilaakson väki

Esiintymisen palo – olen prkl kokonainen!

Ja Se palo, jota tuntee, kun esiintyy, on jotain, mikä selättää kaikki epävarmuudet ja patukka- tuntemukset. Se on jotain niin jännittävää ja samaan aikaan jotakin niin suurta, ettei sitä voi edes sanoin kirjotella. Ja kun katsojat samaistuvat, itkevät ja nauravat, minä olen jokseenkin aika kokonainen.

Miksi tyytyä haaveilemaan, kun unelmista voi tehdä elämän?

” Hyvä on. Mutta en minä menneisyydessä elä, vaan unelmat edeltä käsin. On minussa se vika. ”   -Juice Leskinen

Kuusivuotiaana päätin, että minusta tulee näyttelijä (toisena haaveammattina oli hieno rouva- heh, se on varmaan vasta tulossa). Minulle unelma on aina ollut päämäärä, ei vaaleanpunainen aate kaukaisuudessa. Kun saavutan tärkeimmän, lähden seuraavaa kohti. 

Ja toisinaan sitä vain yllättäen tajuaa, että joku unelma on toteutunut ihan itsestään, siinä vain töllistellessä taivaalle. Elämä on aika ihmeellistä. 

Toivon kaikille paloa ja iloa oman (kiemurtelevan) tien kulkemiseen. Kesytetään varjomme & karhumme ja eletään unelmamme.

Tänään kesytin karhun.

Olisin halunnut kesyttää sinut

tai varjoni.

Mutta tänään ei ollut aika.

Puukarhun.

Huomenna kesytän karhun

-Paula