Muutin Lappiin Kemijärvelle vuonna 2024. Sosiaalisena höpöttelijänä tapani on ollut kierrellä ympäri Kemijärveä ja jututtaa eri- ikäisiä kemijärveläisiä kemijärveläisyydestä. Yllättäen marraskuussa -24 Kemijärven kaupunki pyysi minua osallistamaan kemijärveläisiä nuoria varjotaiteen pariin, että kemijärveläisten nuorten ajatukset & ääni saataisiin jotenkin näkymään ja kuulumaan. Niinpä otin varjosalkkuni ja viipotin vierailemaan Hillatien kouluun! Let´s go!
Kemijärven Hillatien koulussa pääsin työhelemään 7. ja 9. luokkalaisten kanssa. Tuntien ja rakennettavien varjokuvien aiheeksi otettiin Kemijärvi ja kemijärveläisyys. Lähdimme pohtimaan nuorten kanssa mitä on kemijärveläisyys; millainen on kemijärveläinen; mitä Kemijärvellä on; mikä on hyvää; missä olisi parannettavaa.
Tavoitteenani oli huomioida jokaisen nuoren mielipide ja ajatus, ja näin selvittää mitä nuoret oikeasti miettivät. Ei kiiltokuvakerrontaa tai vain hyvään keskittyviä kysymyksiä pohdittavaksi vaan nuoret saivat rakentaa ajatuksensa varjotaiteen muotoon juuri sellaisina kuin kukin nuori aiheen näki, koki ja ajatteli. Yhteisten päivien aikana syntyi hienoja keskusteluja, kommentteja ja varjokuvia!
7.luokkalaiset työn touhussa: varjosuunnittelua
TÄÄLÄ EI OO MITÄÄ
Jos kuljeskelit Kemijärven Taivaan tulien aukion liepeillä joulu- tammikuun aikana ja näit tyhjän liiketilan ikkunassa kyltin TÄÄLÄ EI OO MITÄÄ. Tämän totesi tunneilla eräs nuori. 30 minuuttia kyseinen nuori vain istui paikoillaan ja toisti minulle uudestaan ja uudestaan ”Mutta kun täällä ei ole mitään, niin mitä minä rakennan!?” Totesin, että rakenna tuo tuntosi, että täällä ei ole mitään. Ja niin hän teki, ja tarkkaan tekikin. Huomasin, että hänelle oli hyvin tärkeää saada ajatuksensa Kemijärvestä esiin. Ja näin valitettavasti koki moni muukin nuori: että kemijärvellä ei ole nuorille mitään, ei toimintaa tai tapahtumia.
Ikkunassa seisoo myös mm. ihmishahmo, johon on kirjailtu teksti ”itsekäs”. Kyseisen työn tehneet nuoret kirjoittivat: ”Itsekkyys huokuu kemijärveläisistä lähes joka tilanteessa, sekä vanhoista että nuorista”.
TÄÄLÄ O KAIKKI
Keskusteluissa nuorten kanssa esiin nousi ja varjokuviksi rakentui pienen pohdinnan jälkeen myös paljon hyviä asioita, mitä meillä täällä Kemijärvellä on. Varjokuviksi muuntui muun muassa Kemijärven luonto; lumipallonheittokisa sekä ralli-tapahtuma. Moni nuori tuumi, että onhan meillä Kemijärvellä toisaalta vaikka mitä, kaikki ja kaikkea.
Nuorten sekä vanhempienkin paikallisten tarinoista inspiroituneena sekä nuorten teoksia tukemaan rakensin vielä itse muutamia varjokuvia nuorten teosten joukkoon, ja niin syntyi yhteisöllinen Kaikki / Ei mitään- varjoteosten kokonaisuus.
Palautetta varjojen toivottomuudesta
Teoksia oli nähtävillä Kemijärvellä Taivaan tulien aukion liikehuoneistojen näyteikkunoissa parin kuukauden ajan. Oli mielenkiintoista seurailla ihmisten reagointia ja kommentointia varjoteoksiin liittyen. Teoskokonaisuutta kiiteltiin paljon: miten se piristi kaupunkikuvaa, mutta kantautuipa korviini negatiivisempaakin palautetta. Kuulin, että osaa oli häirinnyt Täälä ei oo mitää- kyltti, joka oli kuulemma ”Liian voimakas” ja ”Luo toivottomuutta”.
Minulle tärkeimpiä asioita työssäni on se, että kun käsittelen nuorten kanssa erilaisia aiheita, nuorten näkemykset, ajatukset ja mielipiteet myös tuodaan esille juuri sillä tavalla ja sellaisina kuin nuoret mielipiteensä esittävät tai toteuttavat. Vain näin me voimme minusta kuunnella nuoria ja nähdä oikeasti nuorten tunnot ja olot.
Kun joku nuori oikeasti kokee suurta toivottomuutta kemijärveläisyydestä, asuinpaikastaan, kotikunnastaan, niin minusta kannattaisi ennemmin keskittyä pohtimaan, mitä voimme tehdä, että näin ei olisi kuin käyttää energiaa närkästyneeseen pohdintaan, kuinka nuoren taideteos loi toivottomuutta kaupunkikuvaan.
Ja ehkäpä tuo toivottomuus oli hyvä nähdä- jospa se herättelisi niitä, jotka voivat asioita kehittää.
